sunnuntai 16. elokuuta 2020

Salamajärven kansallispuisto: Pahapuron lenkki

Terveiset Vimpelistä! Saavuimme tänne torstaina, kun olimme ensin viettäneet yhden yön Raumalla. Olemme seikkailleet täällä ympäriinsä ja eilen päätimme suunnata vierailulle Salamajärven kansallispuistoon, kun se tuossa suhteellisen lähellä sijaitsee. Olin käynyt siellä joskus kauan sitten, mutta mitään kovin kirkkaita muistikuvia ei paikasta ollut.

Salamajärven kansallispuisto tarjoilee eri mittaisia reittejä, joista on hyvä valita omiin suunnitelmiin sopiva kierros. Yksi on 6 km mittainen kierros Koirajärven ympäri ja toinen 7 km pitkä Pahapuron lenkki. Sitten on vielä 18 km Vaatimen kierros sekä 58 km Hirvaan kierros, jos vähän pidemmät houkuttelee. Yksi vaihtoehto meille eilen olisi ollut Sysilammelta lähtevä Pakosuon kierros, joka on 4,5 km pitkä, mutta päädyimme lopulta Pahapuron lenkille.

Netissä on maininta Pahapuron lenkin kivikkoisuudesta ja se tulikin vastaan heti lenkin alkupäässä. Metsässä kiemurtelevalla polulla oli jokseenkin kiviä, mutta mielestäni pahin oli ihan alussa. Reitillä joutui nostelemaan jalkoja ehkä normaalia enemmän, mutta toisaalta polku ei ollut kuitenkaan niin kulunut kuin jossain muualla on tullut vastaan.




Lenkki kiemurteli enimmäkseen metsässä, mutta välillä polkutaivalluksen katkaisi pitkospuut. Ensimmäisen metsäosion jälkeen saavuimme upealle suoniitylle. Enpä muista moisen läpi kulkeneeni koskaan aiemmin. Huikean hieno.

Suoniittyladolta kävelimme vielä puoli tuntia ennen kuin saavuimme taukopaikalle Kangasjärven rannalle, jossa saimme todella kuunnella hiljaisuutta. Aivan ihana paikka.











Taukopaikalta oli vielä 2,3 km Koirasalmelle, mutta mikäs siinä patikoidessa maha täynnä. Kelit suosi tätä retkeä, koska kylmä ei ainakaan päässyt tulemaan. Metsässä oli ennemmin suorastaan kuuma, kun aurinko paahtoi.

Kerrassaan hieno paikka tuo Koirasalmi ja kaikki erämaajärvet. Joskus vielä pakko mennä vaeltamaan nuo pidemmät reitit teltan kanssa.

1 kommentti :

  1. Kauniita maisemia! Salamajärvellä maasto on parin vuoden takaisten muistikuvieni mukaan vähän joka paikassa enemmän tai vähemmän kivikkoista. Kaunista, mutta hidastaa etenemistä, kun pitää välillä tasapainoilla kivikoissa.

    VastaaPoista